lauantai, 17. joulukuu 2011

Kettuja kettuja!

Visuaalisesti vaativa kottarainen kyseli, että mitä eläimiä muiden bloggaajien koteihin kertyy, heille kun on kertynyt koko läjä pingviinejä.
Meidän eläintarhan lisä on ketut. Ihan tavalliset punaketut, yhtään naalijuttua täällä ei taida olla.

1323961625_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1323713765_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Maailman ihanin sekopäisillä ketuilla kuvioitu fleece-viltti. Lämmittää ihanasti kylminä ja tuulisina talvipäivinä. Ja imee mahtavasti koirankarvat itseensä! Taustalla nuorin syyllinen.

1323715538_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Parvekekettu, joka löysi tänne tiensä vanhempien luota. Se istuu parvekkeen pöydällä ja tarkkailee pihapiirin männyissä hyppeleviä oravia.

1323715246_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pitkä lämmitettävä kauratyyny- kettu. Tämäkin löysi tiensä vanhemmiltani meille.

1323713518_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja pieni kettu-seinälautanen keittiön kellon alapuolella.

perjantai, 14. lokakuu 2011

Kirja-osio muuttaa

Kirja-arvostelut muuttavat osoitteeseen kirjavakirjahylly.blogspot.com

Ei ole järkeä sotkea kaikkea samaan, joten nyt näin, ei voi mitään :)

keskiviikko, 14. syyskuu 2011

Älä kulje sovinnolla

                                              1316019231_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sanat ovat niin hurjia ja kauniita, että toistelen niitä äänettömästi juostessani. Älä kulje sovinnolla.
Vasta kukkulan laella minuun iskee oivallus: tätä runoa ei ole säilytetty, ja siihen on ollut hyvä syy. Runo kehottaa taistelemaan.

Ally Condie'n Tarkoitettu aloittaa vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen sijoittuvan trilogian. Päähenkilö Cassia elää Yhteiskunnassa, maailmassa, jossa kaikki on tarkasti valvottua ja säännösteltyä. Ruoka, vaatteet ja elämäntehtävät ovat Yhteiskunnan valmiiksi tarjoilemia ratkaisuja.
Jopa tuleva puoliso valitaan valmiiksi, eikä kenenkään mieleenkään tule kyseenalaistaa ratkaisuja. Paitsi että niin Cassia juuri tekee.

En haluaisi itse asua maailmassa, jossa saan tietää 17-vuotiaana tulevan puolisoni nimen ja tietää tekeväni lapsia hänen kanssaan- ikävuosien 24 ja 31 välillä. Sen jälkeen kenelläkään ei ole enää lupaa saada lapsia. Kuinka kamala ajatus!
Ihmiset elävät kyllä pidempään kuin nykyään, mutta kuinka on mahdollista, että vanhukset kuolevat juuri 80-vuotispäivänään?

Entä jos ei pidä puolisostaan? Mahdotonta, sillä parienmuodostus tapahtuu tieteellisen profiloinnin ja tarkan taustojen selvittelyn avulla. Puoliso on täydellinen valinta, niin syntyy terveitä ja pitkäikäisiä jälkeläisiä. Tärkeintä on pitää huolta omista asioistaan ja olla aiheuttamatta häiriötä.

Kaikkine järjestystä valvovine upseereineen tuli vähän natsit mieleen. Sota tuli mieleen siitäkin, että hahmot kuljettavat mukanaan kolmea pilleriä, sinistä, vihreää ja punaista. Sininen pitää hengissä muutaman päivän ilman ruokaa, jos vettä vain on saatavilla. Vihreä rauhoittaa, niitä voi syödä yhden viikossa, ennen kuin tulee seuraamuksia. Punaisen saa syödä vain viranomaisen käskystä, eikä kukaan tunnu tietävän mitä sen syömisestä seuraa.

 

Jännittävä puoli tässä kirjassa oli myös se, että tästä tuli kaksikin eri kirjaa mieleen. Ensin tuli mieleen Twilight- sarja. Kolmiodraama Edward/Bella/Jacob. Lukemisen jälkeen alkoi tulla mielleyhtymiä Nälkäpeli-trilogiaan.

 

Tämä kirja saa **** / *****

perjantai, 29. heinäkuu 2011

Maalaistollon paluu

Viikon hiljaiselo johtuu maalla vietetystä ajasta. Päädyin yllättäen hoitamaan tätini eläinlaumaa maalle kokonaiseksi viideksi (vai kuudeksi?) päiväksi. Ja kivaa oli!

Molemmat omat koirat oli mukana, vaikka tädin yhdellä koiralla oli juoksut. Ja "tärppipäivät" osui just ihanasti siihen hetkeen, kun olin siellä oman juoksunarttuja vihaavan narttuni ja leikkaamattoman urokseni kanssa. Juoksunarttu ja oma urokseni ovat kyllä samaa rotua, mutta ikävä kyllä, ne ovat myös puolisisaruksia. Ei auttanut järkiperustelut urokselle, eikä kyllä nartullekaan, kun yritin selittää sukusiitosprosenteista ja muutenkin yrityksen järjettömyydestä. Yhteen olisi pitänyt silti päästä. Ilkeä akka olin, enkä päästänyt.

Yllättäen narttuseni tykästyi tädin tuoreeseen käyttöbordercolliehen. Molemmat on narttuja, siis omani ja tädin bc. Niin ne vain juoksi pitkin tietä (ei huolta, tien päässä on tädin "maatila" eikä puoleen kilometriin muuta asutusta yhtä tyhjillään olevaa mökkiä lukuun ottamatta), kaksi pöhköä paimenta.
Totesin myös, ettei taida olla näy-kelpiestä lammaskoiraksi. Ainakaan jos vertaa käy-bc:hen. Kelpie istui tyytyväisenä siskon vieressä kuistin portailla ja oli "tupakalla". Ja sitten suoraan sisälle, pöhkö koira.
Uros laihtui maalla, kun ei ruoka maistunut hyvän hajuisen tytön lähellä. Loman lopulla bc:kin kehitti vielä juoksut itselleen. Ei hyvä!

Pääasiassa hoidin siis kolmea koiraa, tädin bretoninarttua, bordercollienarttua ja vanhaa rottweilerurosta. Ja omia kahta koiraani.
Sekä kuutta lammasta ja kahta hevosta, joista toisella on ikää kaksi kuukautta.

Vietin aikaani hevoslaitumella, vesiä kantaen, ruokia jakaen, suunnilleen yhtä paljon kaikkia koiria huomioiden ja tietenkin- ratsastaen.
Koirat piti ulkoiluttaa kolmessa erässä- omat oli erä #1, tädin nartut oli erä #2, ja tädin rottweileruros oli erä #3. Erän #2 ja #3 saattoi sekoittaa ottamalla bc:n ja rotikan, jotka on monesti ulkotarhassa (kuten myös loppu erästä #2, paitsi juoksujen aikana), tai erän #1 nartun ja erän#2 bc:n. Urokset eivät tule keskenään toimeen eikä urosta tietenkään voi päästää juoksuisen nartun kanssa. Ei se silti niin vaikeaa ollut, kuin miltä kuulostaa.

Tietenkin ratsastus oli yhdenlainen haaste, itse kun olen hyvin pieni ihminen, ja hevonen on suuri tinkertamma. Tai ei se vielä, tamma on superkiltti ja rauhallinen. Eikä se jaksa riehaantua, kun on pieni varsapoika mukana.
Haasteen toi se, ettei tamma olis halunnut kuolaimia suuhunsa, ja varsapoika saattoi riehaantua kesken lenkin. Lenkillä oli mukana koiraerä #2, joka piti varsan järjestyksessä. Kyllä hyvästä paimenkoirasta on paljon iloa!

 

Päivän kirjoja on paljon.
Luin lomallani esimerkiksi Maria Augusta Trappin kirjan "Trappin perhe- the sound of music". Pitkä oli, ja kauan sain lukea.

[img]http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1064_trappin_perhe.jpg[/img]

Myös Ritva Toivolan "Tuomas Karhumieli" oli mukana.

[img]http://www.savonsanomat.fi/multimedia/dynamic/00116/Toivolan_kansi_116858a1.jpg[/img]

Alexander McCall Smithin "Mma Ramotswe tutkii- oivallinen aviomies"

[img]http://plaza.fi/s/f/editor/images/oivallinen_aviomies_211.jpg[/img]

Ja Essi Kummun "Karhun kuolema", jota en kyllä jaksanut lukea loppuun asti.

[img]http://www.savonsanomat.fi/multimedia/dynamic/00167/Kummu_kansi_167671a1.jpg[/img]

 

Suosittelen oikeastaan ehkä kaikkia. Lukekaa pois vain, ihmiset :)

 

Päivän roska... tänään en ole poiminut vielä roskia- muistaakseni. Se tosin on niin refleksinomaista, etten enää kiinnitä siihen niin huomiota. Maalla pääasiallinen roska oli tupakka-aski tai jätskipaperi. Mikä siinä on, että niitä pitää aina pudotella maahan?

Ja päivän kuvana on tämä

1311624269_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Maalla tuli myös mietiskeltyä kaikenlaista, kuten kuolemanrangaistusta, mutta siitä tulisi niin pitkä pohdinto, että sille täytyy pyhittää ihan oma päivitys :)

keskiviikko, 20. heinäkuu 2011

Kirjavinkkausta, Poika raidallisessa pyjamassa

Päivän kirja

1311191210_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa

Luin koko kirjan yhdeltä makuulta. En istumalta, koska en istunut vaan lojuin sängyssä, kuten yleensä kirjoja lukiessani. Luen istualtaan oikeastaan vain kirjastossa.
Kirjan päähenkilö on yhdeksänvuotias berliiniläispoika Bruno. Brunon Isä on ylennetty komendantiksi (ei harmainta hajua mitä se tarkoittaa, joku ylempi sotilasarvo kuitenkin), ja sen kunniaksi koko porukka, Isä, Äiti, Bruno ja Toivoton Tapaus, eli isosisko, joutuvat lähtemään Aus-vitsiin, kuten lapset paikkaa nimittävät.

Uusi koti sijaitsee aivan Auschwitzin keskitysleirin vieressä. Vain piha on välissä. Talossa käy kaiken aikaa upseereita, jotka tuntuvat kunnioittavan Brunon Isää kovasti.
Eräänä päivänä Bruno lähtee tutkimusretkelle ja kulkee aidan viertä pitkän matkaa. Lopulta aidan toisella puolella erottuu täplä, josta tulee hahmo, josta tulee poika. Saman ikäinen poika kuin Bruno, istuu raidallisessa pyjamassa aidan toisella puolella.

Kirja loppui oikeasti todella mielenkiintoisesti. En odottanut likimainkaan tällaista loppua! On hyvä ajatus kertoa holokaustin kauhuista lapsen näkökulmasta- vieläpä lapsen, joka tervehtii isäänsä nostamalla oikean kätensä ja kajauttamalla "Heil Hitler!", vaikka kuvitteleekin sen tarkoittavan kutakuinkin "Näkemiin, hyvää päivänjatkoa!". Kahden monellakin tapaa eri puolella olevan lapsen ystävyys on kiehtovaa seurattavaa.

Voin suositella!

 

Päivän roska: kaksi tyhjää Trip- mehupurkkia, joista toisen sisään poimin lasinsirun jalkakäytävältä.

Päivän kuva:

1311191362_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Poimin järvisimpukan kuorenpalan järvenpohjasta, ja asettelin sen männynkaarnaa vasten. Kontrasti on hauska, kun simpukan pinta on sileä, ja kaarna on karheaa.