Kesäisiä kirjavinkkejä tänään. Ja listauksia, jotka tulee toistumaan.

Kirjavinkkauksena Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii- sarja. Tällä hetkellä luvussa kirja nimeltään "Botswanan iloiset rouvat". En oikein tiedä vielä, mihin nimi viittaa, koska tähän mennessä rouvat eivät kovin järjettömän iloisia ole olleet. Ensin törmätään ihmisiin (niin sanan varsinaisessa merkityksessä kuin myös kuvaannollisestikin), sitten suututetaan ihmisiä, tanssitaan vaikkei ehkä huvittaisi ja tehdään muuta päätöntä. Onko se iloisen ihmisen käytöstä, sitä en tiedä.
Ja tietenkin, ylistetään rooibos- teen kaikkivoipaisuutta.

Hyvää näissä kirjoissa on se, etteivät ongelmat ikinä ole täysin ylitsepääsemättömiä. Aina löytyy jokin ratkaisu, ja elämä on mukavan rauhallista. Ja aina tuntuu olevan mahdollista istahtaa kupposelle rooibosta. Letkeää kesälukemista, voinen suositella.

Autossa matkalla kaverin häihin Etelä-Karjalaan luin Mma Ramotswen tutkimuksia enemmänkin. Kirja nimeltään "Elämän aurinkoinen keskipäivä". Pyrin lukemaan kirjat ilmestymisjärjestyksessä, mikä ei aina ole mahdollista, eikä edes estä kaikenlaisia hämmennyksiä. Näiden kirjojen kanssa sillä ei lie niin väliä, mutta yritän silti pitää tavasta kiinni. Koska matkan aikana tapahtui jotain hyvin hämmentävää, en oikeastaan muista enää ihan tarkalleen, mitä kirjassa tapahtui.
Sen muistan, että se petollinen orpokodin johtajatar, Mma Potokwane (että minä rakastan noita höpsön kuuloisia afrikkalaisia nimiä!) saa puhuttua J.L.B. Matekonin taas kerran johonkin, johon Rra Matekoni ei olisi ollenkaan halunnut joutua osalliseksi. Että Mma Ramotswen höpsön hyväntahtoinen sulhanen saadaan pelastetuksi, tarvitaan kuppitolkulla rooibosta ja aimo annos naisellista viekkautta.
(Kas, muistin sittenkin vähän. Hah!)

Lisäksi luin matkalla Karhutarinoita- nimisen kirjan, josta lisää myöhemmin. Kirja järkytti ja viihdytti. Ja opetti. Hyvä kirja, mutten olettanut järkyttyväni, kun ajattelin löytäväni siitä karhutarinoita, enkä mitään kertomuksia siitä, miten karhu valmistetaan Kiinassa ruoaksi. Vai missä se nyt olikaan, mutta silti tuntui kamalan pahalta.
Lisäksi viihdytin rakasta, joka ajoi autoa koko kahdeksantuntisen ajomatkan, kertomalla kirjasta löytyneitä ja muualta kuulemiani ja ulkoa muistamiani karhutarinoita.

 

Päivän kirja siis:
Alexander McCall Smith- Mma Ramotswe tutkii: Botswanan iloiset rouvat. (Hei! Ehkä se onkin niitä tarkoittamassa, se iloiset rouvat, niitä rikkaiden miesten naisia, jotka houkuttelevat nuoria, hölmöjä miehiä huonoille teille!)

Päivän roska: Kasa paperiliinoja puistosta. Veikkaanpa, etteivät yhdessä painaneet kymmentä grammaa, itse en edes huomannut niitä taskussani.

Päivän kuva:

Kuvassa pienen peltipurkin päällä kaksi tarroin ja rusettinauhoin koristeltua saippuakuplapulloa, joita käytettiin viikonloppuna häissä riisin sijasta.