Mun ensimmäinen oma koirani on Hukka. Rakas pieni puolikalju kojootti.

Jos minä olisin koira, olisin luultavasti ihan samanlainen kuin Hukka. Pelästyisin muista aivan järjettömältä tuntuvia asioita, tykkäisin pelleillä, menettäisin välillä hermoni mitättömiltä näyttävistä jutuista ja tekisin mitä vain miellyttääkseni muita.

Hukka tuli mulle kolmikuisena sudenpojan näköisenä möttiäisenä. Se istui sylissä etupenkillä koko matkan Härmästä Hämeeseen (en itte ajanut autoa), ja teki aina välillä yllätyshyökkäyksiä vaihdekeppiä kohti. Välillä se veti sikeitä maha pystyssä tai tillitti ikkunasta ulos huvittavan suuret korvat tikkana pystyssä.
Tauolla se ei suostunut pissimään, koska maa oli erilaista kuin vanhassa kodissa, ja perillä kotikaupungissa se tirkisteli mäkkärin luukulle vaatien omaa osaansa ihmisten ruoista.

Kotona se nukahti samantien mun viereen, ja jatkoi sängyssä nukkumistaan ihan viime kesään asti, kunnes tyttökaveri ilmoitti, että koirien ei oikeestaan tarttis tulla sänkyyn.
Hukan kanssa me seikkailtiin pitkin metsiä ja juostiin karkuun hullua oravaa, joka paiskoi meitä kävyillä ja kiroili.

Alusta asti oli selvää, että Hukka ei ole niitä koirasosiaalisimpia tapauksia, ja siksi olikin hauska yllätys, kun kaveri rakastui aivan täysin siskon rottweilereihin. Kun sisko muutti koirineen hetkeksi meille, Hukka nukkui Rutin kyljessä ja piti etutassullaan "kiinni" Rutin tassusta.
Yksi ärähdys tai vihainen mulkaisu Nukalta sai pennut ojennukseen, eikä muorikoiran täytynyt koskaan pistää kunnolla pentuja ruotuun. Nuka-muori olikin ainoa koira, jota Hukka on kerrasta uskonut.

Hukan kanssa tutustuin myös erilaisiin harrastuksiin. Ensin vein sen maastoon ja opettelin kantapään kautta pelastushakua, sitten laajensin repertuaaria silloin tällöin tehtäviin jälkiin.

Tätä nykyä Hukalla on myös pöhkö pikkuveli, mun toinen oma koirani, joka saa ottaa vastaan kaikki Hukan tunteenpurkaukset. Nyrkkisääntö on meillä se, että "soli sun syytäs, pikkuveli!". Ja yleensä me ihmisetkin syytetään kaikenlaisesta Miskaa. Millon se on syönyt lapasen, millon järsinyt lipaston kulmaa. Kaikkea sellaista pientä.