Mikäpä olis sen parempi, veikeämpi ynnä kaikin puolin hauskempi tapa aloittaa tämmöinen blogirävellys, kuin epämääräinen itsensä esittely. Ja minä tahdoinkin olla oikein luova, ja esitellä itseni Kuva tunnissa- metodilla.

Tässä siis mun perjantai, kuvalla tunnissa.

 

Aloitimme n. klo 9.00 Komisario Urmulla. Kom. Urmu ottaa aamuisin jotakin suuhunsa, pyörii pitkin lattiaa ja urmuttaa. Siitä liikanimi suloiselle pikkukaverille.

 

Komisario Urmun jälkeen jatkoimme matkaamme kohti terveellistä ja ravitsevaa aamupalaa.
Ja joo, mä saan ihan oikeesti käytettyä tunnin aamusta koirien paijaamiseen ja niiden ruokkimiseen ja aamupissatukseen.

Aamulenkki! Komisario Urmu etualalla upeassa kuonopannassaan, kokokuvassa Prinsessa, joka saa hengata ulkona ihan valtoimenaan. (Ei oo mun vika! Mitäs on niin kiltti, hieno ja tottelevainen?! Mä olen salaliiton uhri!)

Puoli kolmeksi piti mennä kiusaamaan Komisario Urmua eläinlääkäriin. Pienellä on ulkokorvan tulehdus ja loppupäivä sangen pottuuntunut. ("Mä vihaan teitä! En enää ikinä puhu teille mitään! äiskä saako tulla syliin?")

Eläinlääkärin jälkeen hoidin asioitani puhelimitse ja suhersin samalla paperille kaikenlaista epämääräistä.

Sen aikana ja sen jälkeen rentouduin kuuntelemalla koneelta Yirumaa ja superkauniita pianobiisejä.

Tiskausta. Auta armias, kun meillä on aina paljon tiskiä! Periaatteena on, että kumpikin tiskaa vuorollaan, ja aina kun tajutaan, että pitäis tiskata, niin...

Tiskikoneemme, Komisario Urmu, joka sai lohdutukseksi kamalasta rääkkäystoiminnasta nuolla emännän lautasen puti puhtaaksi. Ja ajatella- silti se piti tiskata!

Ja sitten... meillä taiskin mennä loppuilta mukavasti frendejen parissa. Niinkun aina.

Tässä frendi-kirjasto. Ykköskausi on pöydällä ja katseluvuorossa. (Sitä paitsi "rendit-frendit" kuulostaa kivalta.)

Ja iltalenkin jälkeisiä rentoutuksia ja semmosia. Kylläpäs on mennyt rentoutuessa tämä päivä.

 

Tämmöstä meillä!