Ostin siskolta uuden kameran. Tai siis lupasin siskolle, että ostan sen. Ja sen kunniaksi innostuin taas kuvaamaan ihan uudella innolla! (Eikä intoa vähentänyt yhtään ainakaan se, että iskä kehui mun ottamiani kuvia kukista ja puista, iskä kun on se mun "the Guru" mitä valokuvaukseen tulee.)

Tällainen on mun uusi kamerani. Kelpie ja kirja on olleet mulla jo hyvän tovin :D

Kyseessä on Sonyn a200, johon saan käyttöön (luvanvaraisesti toki) isän ja äidin objektiivit, makrot ja muut.
Synttärilahjaksi isä osti mulle kaksi digijärkkäri-kirjaa, digijärkkärikoulu 1 ja digijärkkärikoulu 2. Löytyy hyvin sitä tietoa, mitä tarvitsen ja etsin. Ja on jo ollutkin hyötyä, tosin en saanut uusimpia, eli eilisiä, kuvia kameralta koneelle, mutta eron näkee silti jo.

Tällä hetkellä keskityn lähinnä kukkiin ja puiden kukintoihin, ja muotokuvaukseen. Huomattiin veljen hautajaisten jälkeen, ettei meillä oikein ole noita muotokuvia meistä ihmisistä, eikä eläimistäkään kaikista, joten nyt on projektina ottaa meistä kaikista sellainen. En vain halua tylsiä pönötyskuvia valkoista taustaa vasten, vaan persoonallisempia kuvia, joista näkyy se, millainen se kuvattava on luonteeltaan.
Kesällä otan kuvat myös siskontytöistä, lapsista on helppo ottaa kuvia, joista näkyy luonnetta.

Tämä on hyvä esimerkki onnistuneesta koiran muotokuvasta. Miska on justiin tuommoinen. "Mitä tapahtuu? Miska ei tiedä!" Olkoonkin, että tyyppi on jo vähän isompi poika, ja uudempi muotokuva olisi paikallaan.

Välillä tarvitaan myös nopeaa reagointia, ja tarpeeksi hidasta asetusta (en vielä muista niiden oikeita nimiä), että saadaan hyvin onnistuneita "pöljäilykuvia", kuten yllä oleva Hukasta.

Ja sitten taas jotkut kuvat näyttävät paljon paremmilta kamerannäytöllä kuin tietokoneeseen siirrettyinä.

Kuten nyt vaikkapa tämä, joka on hämmentävän vihreä, vaikkei luonnossa sitä ollutkaan.

Tai sitten ne kuvat on näitä, joista ei näy lopultakaan kunnolla, mitä yritän kuvassa näyttää. Tässä kuvassa Rölli-terrieri juoksee rantaviivaa pitkin, muttei näy mitä se siinä oikeasti tekee. Röllin pakkomielle on aaltojen jahtaaminen, ja yritin sitä kuvata.

Kaikista epäonnistuneista kuvista huolimatta olen innoissani uuden kamerani takia, ja kehityn kyllä koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, ei huolta. Eihän kukaan ole seppä syntyessään!